Kirsin gerbiilit

Pitkästä aikaa taas kirjoittelen gerbiiliblogiin. Olet siis päätynyt vanhoille Viuhuviiksien sivuille. Paljon muutoksia viime päivityksestä. Ensimmäinen on se, etten toimi enää Suomen Gerbiiliyhdistys ry:n virallisena kasvattajana enkä tuomarina. Oikeuksistani luovuin vuoden lopussa syynä päätökseen vaikutti hallituksen linjaus ja toiminta, mitä en nähnyt järkeäväksi tukea ja kannattaa. Jäsenmaksut ovat pieni nimellinen korvaus, mutta mielestäni en näe tarpeelliseksi tukea toimintaa, missä aatteelliset näkemykset eivät kohtaa niitä tavoitteita, joita alunperin on yhdistyksen tavoitteeksi asetettu.

Ainahan on mahdollisuus tehtyjä päätöksiä muuttaa, näin on tapahtunutkin enemmistön päätöksellä. Hyvä niin, mutta pitikö näin pitkälle tosiaan mennä?

Meillä kasvaa edelleen gerbiileitä, tiinehtymisongelmainen kantani on lisääntynyt, heti yhdistyksestä eroamisen jälkeen. Ilmeisesti olivat hyvinkin samaa mieltä siitä, etteivät halua olla osallisena edes lisääntymällä moisessa järjettömyydessä, jota voidaan suvaitsevaisuudeksikin kutsua.

Poikasia olisi tarkoitus tulla lisää, tällä kertaa tavoitteena vihdoinkin niitä hoeny foxeja. Parina eläinkauppagerbiilit, uros lähes 3-vuotias ja terve. Joten ainakin toiveena on saada näistä jälkikasvua.

Gerbiililapset jäävät kotiin ja pitkästä aikaa laitoin aikuiselle, hieman säpäkämmälle naaraalle poikasen kaveriksi suoriltaan. Sisustin terraarion siten, että sillä on oma paikka, missä se voi rauhassa seurailla tilannetta kun aikuinen oli tilanteesta selvästikin sitä mieltä, että sen kodin on vallannut isompikin uhka kuin kuusiviikkoinen gerbiilinpoikanen. Illalla sitten hieman jännittynein mielin menin tutkailmaan tilannetta ja löysin kuin löysinkin ne samasta pesästä nukkumasta, toinen uneliaan hämmästyneenä, aikuinen selvästikin ihmeissään, miksi pesäkoppi, jota huolella on vuorattu sotketaan. Meillä alkaa siis olemaan kutakuinkin täysi majoitus.

Sitten tähän niin epämiellyttävään hajurauhaskasvainongelmaan, jota palstoilla ja yksityisin keskusteluin on käyty. Tällä hetkellä joukossamme on hajurauhaskasvaimesta kärsivä uros, joka on 2 ½-vuotias. Samasta linjasta on toinen uros, joka on terve, mutta minkä joudun käytöstä jättämään pois. Kyseessä kuitenkin linjoissa ne gerbiilit, joita mielelläni olisi halunnut käyttää. Näin vain harmikseni joudun siitä luopumaan. Linjassa olivat isot urokset, kiltit ja mukavat, naaraat tekivät isot poikueet ja muutoinkin tulivat helposti kantavaksi. Kaikkea ei voi saada. Miksi olen herännyt hajurauhasongelmaan? Syynä oli se, että perhe, jolle olen luovuttanut uroksia lemmiksi, tuli aina toiselle parille kasvain ja kun ne olivat hoidossani niin ongelman havaitsin. Yhden kohdalla en olisi vielä ollut huolissani, mutta kun yksinjääneelle piti saada kaveri niin tällä uudelle tulikin parin vuoden jälkeen kasvain niin jotain ongelmaahan linjoissa täytyy olla. Tämän takia onkin hyvä jos lemmikinomistajat tiedottavat sairauksistaan, joita gerbiilille tulee kasvattajalle. Näin saadaan tietoa, mihin gerbiili kuolee ja onko syynä kenties periytyvä ongelma.

Sunnuntaina pidimme meillä SGY:n virallisten gerbiilituomarien päivät. Aiheita oli montakin, joihin paneutua, mutta kuten arvata saattaa SGY:n hallituksen päätös sai keskustelua aikaiseksi. Päivä menikin joutuisasti ja laitoin myös syötävää, tosin salaattitarpeet olivat unohtuneet täysin, mutta onneksi muutoin ruoka näytti maistuvan. Kävimme myös tutustumassa gerbolaan ja näin pakkasella lämpötila ei olekaan niin korkea kuin kesäisin, onneksi. Päivittäin joudun seuraamaan, miten lämpötila pysyy ja säätelmään patterin tehoa termostaatista huolimatta, sillä kovin lämpimäksi en kuitenkaan huonetta halua.

Gerbiileistä huomaa selvästi, että säiden viiletessä ja huoneen lämpötilan laskiessa ne vuoraavat pesänsä puruilla ja silppuavat paperin pienemmiksi, jotta lämpö pysyisi pesäkolossa mukavampana.

Nyt sitten vaihdoin poikueterraan purut, kiitos Adan hyvän vinkin. Kävin hakemassa pellavasilppua, mikä vaikuttaa oikein hyvältä idealta pesäkuivikkeeksi. Hieman laitoin purua sekaan, sillä kuivike on tosiaan silkkimäisen liukasta. Saman seoksen tein myös marsuillekin. Poikasia on kolme; kaksi naarasta, joista toinen on agouti ja toinen agouti collared sekä yksi agouti uros. Kaikki jäävät kotiin ja  urospoikaselle onkin oma isä odottamassa kunhan poika kasvaa oikeaan ikään.

Kotona asustelee pieni honey fox -tyttö, joka kaveraa kivasti Harmittoman hauskuuden kanssa. Sille onkin monta sulhasehdokasta ja Eedvard on varmasti ykkösenä, odotankin muutaman kuukauden, jotta se ehtii hivenen kasvaa. Jospas viimeistään pitkän hiljaiselon jälkeen saisin niitä honey foxeja.

Muutamia kuvia tuli otettua uusista gerbiileistä. Otokset eivät nyt parhaimpia ole, mutta saavutus tämäkin, että ne ovat edes kelvollisia julkaistavaksi.

Joplaya's Unspotted

Eedvard

Pappa ja pojat pesäkolossa, hui!

Agouti -poika

Argente collared -poika

Yellow nutmeg -poika

Gerbolassa alkaa olemaan se tilanne, että uroksilla on jokaisella kaverit tai ne urokset, jotka asustelevat naaraiden kanssa saavat tulevista poikueista omansa. Eilen sitten hain kaksi urosta Orimattilasta. Tarkoitus oli ottaa vain yksi agouti-uros, mutta matkaan lähtikin myös sen veli argente collared-uros. Näin sitten vetsku-pappa saikin itselleen kaksi uutta kaveria eleltyään sitä ennen melko pitkään yksin. Pappa kun riitaantui veljensä kanssa niin kumpainenkin jatkoi erillään. Toinen sai naaraasta itselleen kaverin.

Ja sitten on vielä Joplayas'in urospoika sekä eläinkaupasta tullut, yllätys-yllätys, yellow nutmeg -uros, mikä nuoresta iästä huolimatta on  lämpimän sävyinen ja ei lainkaan vaalea. Se meni Eedvard -uroksen seuraan ja alku oli todentotta jännittävää. Mutta hyvinhän se sopu löytyi. Mutta tämä agouti- pappa ei niin vain uhittelematta hyväksynyt kahta pientä poikaa, kyllä sitä piipattiin ja pappa oli sitä mieltä, että kun yksin on kauan elellyt niin pitää näyttää, kuka se kaapin paikan päättää.  Aamulla sopu onkin jo löytynyt, vaikka pientä arastelua pojilla on.

Yhdistyksessä hallitus teki myönteisen päätöksen vg-gerbiilien kasvatuksesta. He olivat sitä mieltä, että gerbiilin kasvatus saa jatkua kuuroudesta huolimatta. Syntyvät vg:thän ovat poikkeuksetta kuuroja, vaikka pari kuulevaakin on joukkoon saatu. Sveitsissä kuulevien osuus on suurempi, mutta sielläkin varoitellaan vg-kasvatuksen riskeistä. Etenkin wp:t kärsivät sisäelinongelmista, joita muutamilla näillä on. Muiden maiden yhdistykset ovat ottaneet kielteisen kannan vg:n kasvatukseen. Miksi sitten meillä tämän kasvatus sallitaan? Sitä sietääkin kysyä.

Monien selvityksien ja lähdelinkkien sekä muiden selvityksen lomassa kävikin ilmi, että SGY:n hallituksen tekemä myönteinen päätös on laiton. Eläinsuojelulakia rikkova SGY:n linjaus on ristiriidassa lakiin rinnastettuna. Jännittävksi menee yhdistystoiminta ja aiheesta on puitu kärkevin ilmaisuin keskustelupalstalla. Odotellaan pölyn laskeutumista.

Launtain näyttelypäivä sujui mukavasti ja olinkin pitkästä aikaa virallisten sihteerinä - ja sen myös huomasi. Toisaalta oli kiusallista istua sihteerinä kahden tuomarin välissä ja kun viereisellä tuomaripöydällä oli omat kasvatit, kävi olo tukalammaksi.

Muutoin oli kyllä opettavaista olla sihteerinä, pointilliset kun eivät ole oma vahvuuteni niin mielelläni niitä myös kuuntelin. Ja opinkin paljon tai sisäistin jo aiemmin kuulemaani siten, että odottaisin jo osaavani paremmin arvostella sen erityisen vaikean smokenkin, ainakin osaisin jo perustella valintaani hieman vakuuttavammin.

Osaan sekoittaa tuomaroidessa gerbiilit, palkinnot ja  paljon muuta, mutta taitoa vaatii myös sekoittaa arvostelevan tuomarin palkintojenjakoa.

Kotiin saapui pitkästä aikaa pieni poika Joplaya's Unspotted. Se on mitä ihastuttavin ja kämppiksensä mielestä osittain raivostuttavin pieni miehen alku. Mutta söpö kuin mikä ja ensimmäisen päivänsä se vietti ruokakipossa. Hyvä alku sinällään.

Onhan meille tulossa uusi poikanenkin marraskuun puolivälin tienoilla. Myymäni arg cll Rakastunut Shakespear on tullut isäksi ja sen poika agouti olisi tulossa meille. Kaverihan sitä jo odottaa. Muutama vanhus on poistunut ja yksinolevia gerbiilejä onkin jo moni. Joten siltä osin helpotusta.

Ja gerbiileistäni en ole voinut luopua, vaikka ajattelinkin, että mikä helpotus saada vähän jotain muuta. Onhan niitä kyselty, mutta vaikeaa niiden poisantaminen on. Joku poikue voi syntyä jos on syntyäkseen, mutta katsotaan, miten tässä käy. Vanha suola janottaa... ja kun pitihän se testata, että tulevatko ne naaraat tiineiksi vai ei.