Maanantaina sain nähdä kasvattini VVn Kanki Kaikkonen ja VVn Jaa mää vai. Pojat olivat oikein mukavan näköisiä ja olihan vierailulla myös Kultakutri sekä VVn Göranin yllätys. Ensinmainitut tosin kiinnostivat hieman enemmän näin jalostusmielessä ja miellyttävä yllätys olikin huomata, että väri olikin oikein hyvä.

Kuvassa VVn Kanki Kaikkonen, jonka perusväri oli lämmin ja rotumääritelmän mukainen kullanpunainen. Olinpa oikein tyytyväinen, että pojat ovat saaneet agoutille oikein hienon värin itselleen. Tosin näiden sisar Kannattava sijoitus on väriltään taas heikompi.

Viuhuviiksen Jaa mää vai on kuvioltaan enemmänkin white spotted ja värikään ei hassumpi ole. Tyyppi on linjakas. Ihan kiva poika.

Täältä kurkkivat meillä vierailleet kasvatit vas. VVn Jaa mää vai ja oik. VVn Kanki Kaikkonen.

Tänään syntyikin sitten VVn Juurta myöten ensimmäinen poikue. Poikasia on pesässä usampia ja isä Daniel asustaakin terran toista puolta.

Tänään lähtivät S3poikueen pojat VVn Sanasta miestä, argente collared -uros ja Viuhuviiksen Sikspäkki, agouti uros uuteen kotiinsa. Laitoin aamulla ennen uuteen kotiin lähtöä pojat Viuhuviiksen Liehuva liekinvarren (agouti uros) joukkoon, joka hieman kauemmin yksin asuttuaan ei ollutkaan niin ilahtunut kavereista kuin oletin. Mutta pojat kyllä pitivät puolensa.

Muutoin tulikin otettua kuvia hieman enemmän ja niitä liitänkin mukaan muutamia otoksia.

Etenkin uudet gerbiilit kuten hieno Joplaya's Idaho Bent, argente naaras näyttää argenteksi oikein hyvän väriseltä ja sopii hyvin agoutin kasvatukseen tuomaan lämmintä väriä. Onni Onnettomuudessa on taas honey fox uros, mikä on VVn Ulvovan myllärin poika. Onni sai kaverin Veli Pontevasta, minkä hain Okalinnusta.

Idahon totutin asumaan VVn Viritetyn ansan ja tämän tyttären Harmittoman Hauskuuden kanssa. Aluksi näytti, ettei totutus tulee olemaan pitkä ja hankala, sillä Hauskuus ei suhtautunut kaltereiden takaa haistelevaa pientä gerbiiliä kohtaan ystävälliseltä. Mutta reilun viikon jälkeen uskaltauduin tytöt yhdistämään ja yhteiselo sujuu mallikkaasti.

Uusi poikuekin on syntymässä piakkoin. VVn Daniel, agouti collared ja Viuhuviiksen Juurta myöten, agouti ovat saamassa emän 1-vuotissyntymäpäivän tietämillä poikueen. Emä on väriltään hyvä, mutta koko on sangen hoikka. Aion tästä yhdistelmästä jättää uroksen kotiin kasvamaan tai kuvionsa puolesta parhaimman jos sellainen poikueeseen syntyy.

Viuhuviiksen Olematon on onnin S3-poikue on jo luovutusiässä ja siitä olisi kaksi tyttöä yhä vapaana, jos nämä kiinnostavat niin niille voi tarjota lemmikkikotia. Mutta mukavastihan ne asuvat viiden tytön ryhmässä emänsä ja mumminsa kanssa.

Helteiset säät eivät vielä ole koetelleet eläinhuonetta ja gerbiiliejä. Toki huomaan, että osa gerbiileistä viettää ajan lepäilemällä, sillä pikkuhiljaa alkaa eläinhuonekin lämmetä, mikä on ollut viielämpi kuin ulkoilma tähän asti. Meidän eläihuone onkin täpösen täynnä, mikä ihmeekseni ei hirvitä itseäni. Toki yksinäisiä uroksia on, joille yritän nyt saada kaveria tulevista poikueista.

Kasvatuksellisesti tarkoitus on jatkaa ja tällä hetkellä aikaakin on mukavasti, vaikka työ viekin suurimman osan. Mutta seuratessani oman kasvatuksen edistymistä on selkeästi havaittavissa jonkinasteista kehitystä. Toki tällä määrällä sitä odottaisi tulosta hieman enemmän, mutta jos kasvatuksen tavoitteena on käyttää mahdollisimman paljon omia kasvatteja, ei tulostakaan synny siinä määrin jos olemassa olevat virheet kertautuvat eteenpäin. Uusilla hankinnoilla toivonkin jonkinlaista edistymistä värin kehityksessä.

Kesä alkoi sangen helteisisissä merkeissä ja viikon verran on saanut ilmojen viilettyä pitää lämpöpatteria päällä. Gerbiilit näyttävät voivan hyvin. Niitä on tullut seurattua hieman tarkemmin, sillä urokset näyttävät kasvattavan kokoa mainiosti. Osahan on hieman hitaammin kehittyviä, mutta saaneet kokoa ja näköä oikein mukavasti kun vuosi on lähestymässä umpeen.

Näyttelyihin tänä vuonna on vaikea päästä ja ainoaksi mahdolliseksi näyttelyksi sopisi Joensuun näyttely 29.8. Tässä sitä miettiikin lähtisikö niin kauas näyttelyyn, se vaatiikin jo hetkellistä mielenhäiriötä, matka kun on pitkä. Mutta aion harkita kyllä lähteväni. Turun näyttelyynkään en pääse, sekin päivä on jo varattu.

VVn Daniel ja VVn Juurta myöten asuvat yhdessä. Laitoin ne sitten pitkällisen pohdinnan jälkeen asumaan yhteen, vaikkakaan tyttö ei ole koolla pilattu. Hyvinkin hoikka, hieman emäänsä suurempi naaras, mutta sen olen huomannut, että jälkikasvu urosten puolella on ollut näyttävää sekä kokonsa, värinsä ja tyypin puolesta. Joten aion laittaa nämä yhteen. Linjoissani olen havainnut sangen hoikkaa naaraskokoa yleisesti, mutta urokset tulevat isoiksi ja kookkaiksi. Tätä olen yrittänyt hieman parantaa ulkosiitoksella isolla emäkoolla, mutta vielä siitä ei ole ollut naaraiden kohdalla näkyvää parannusta.

Valokuviakin olen ottanut, epäonnistuneita ja sumuisia. Pitää nyt yrittää saada kuvia tämän hetkisistä gerbiileistä.

Ja meille on tulossa kaksi uutta gerbiiliä, vaikka tilat ovat tupaten täynnä, olen haalinut yhden argente -naaraan ja sitten tulee VVn Ulvovan myllärin poika meille vihdoin ja viimein. Katsotaan jos vaikka hieman argente / argente collaredia ottaisin mukaan kasvatukseen taas kerran.

Nyt olen sitten vihdoinkin päässyt lajittelemaan lähettämättömät rekisteripaperit. Se onkin vienyt ikuisuuden. Olen saanut ne kirjekuoriin, osassa on osoite, mutta postimerkki puuttuu. Postimerkit ovat tosin vielä kukkarossa. Pari kirjekuorta seilaa auton takakontissa. Miten tässä on näin käynyt...

Se onkin pitkä tarina, mutta kuvaavaa on, etten saa asioita hoidettua, varsinkaan paperipuolta ajoissa, nykyisin. Ennen tämä oli toisin, paperit suht ajallaan, tosin myönnän, osa rekkareista on jäänyt lähettämättä, osoite kateissa tai rekisteripaperit saamatta vanhalta omistajalta uudelle omistajalle tai muuta epämieluisaa hoidettavaa ja huolehdittavaa välissä. Olen siis saamaton.

Toivon mukaan saan nämä nykyiset paperit postiin, ainakin yritän. Toukokuu on kiireistä aikaa kampaamoissa, ainakin näin pitäisi. Niin minullakin. tosin loppukuukausi näyttää väljemmältä kuin osasin odottaa. Hääkampaukset / meikit työllistävät, mutta uutena kampaajana uudella paikkakunnalla loppukuukausi ei olekaan niin kireinen kuin luulin. Onhan toki ilta-ajat menneet, mutta viimeiselle lauantaille olisin odottanut töitä enemmän, eli gerbiilisaamattomuuteni ei voi johtua ihan liian työntäyteisestä viikosta.

Harmikseni myönnän olevani vain huono paperiasioissa, nykyisin. Mutta gerbiilien kohdalla muutoin olen hoitanut ne ajallaan, ruokkinut, puhdistanut. Mutta näyttelyt ovat jääneet vähemmälle. Tämä olikin sitten harrastukseni yhdeksäs vuosi gerbiilien kanssa ja samalla ensimmäinen kesä, jolloin en ole ollut mukana Summer Winner näyttelyssä mukana. Olo ei ole kovin haikea, päinvastoin. Olen huojentunut, kun pitkä näyttelypäivä ei olekaan takana vaan pääsin perheeni kanssa retkelle Porkkalaan, mikä kannatti tosiaan. Ja kaiken lisäksi olin unohtanut, että majoitusgerbiilit piti tulla lauantaiyöksi eikä edelliseksi. Onneksi gerbiilit saivat yösijan meiltä neuvokkaiden ja itsenäisten gerbiilinomistajien toimesta.

Muutoinkin tänä vuonna ei omia gerbiilejä juuri osallistu näyttelyihin tai eihän sitä vielä toki varmaksi voi sanoa, mutta tältä se vain näyttää. Varauksia on jo marraskuulle saakka lauantaipäiviksi ja suunnittelemani lokakuun näyttelyn joudun osaltani perumaan juurikin sen takia, etten ollut ajoissa kyseistä päivää laittanut työkalenteriini ja näinhän siellä onkin jo omaksi hämmästyksekseni varauksia, joita en voi perua, sillä itse olen ne varaukset asiakkaan kanssa kirjannut. Tuolloin kun en osannut yhdistää päiviä toisiinsa.

Mutta gerbiilien kanssa elellään. Ja poikuekin on syntynyt, emä ei ole kovin iso, hyvinkin vielä pienikokoinen 70-gramman tuntumassa olevan neitonen, jonka emä sitävastoin on massakas, mutta tytär jäänyt pienemmäksi, huomattavasti. Mutta poikasia pesästä löytyy, peräti kuusi. Joten niitähän on mukava seurata. Ja täytyy vielä gerbiileistä todeta, että VVn Kulkurin valssista alkaa kehkeytyä urosmainen gerbiili, joten kehitys ei ole ollut nopeaa, mutta hyvältä näyttää.

Gerbiilit ovat saaneet taas asumisjärjestelyjä. Ihan siitäkin syystä, että tilat käyvät ahtaaksi (useita uroksia asuu yksin). Joten Usvaniityn Halipoika asustelee nyt VVn Catherinen paukun ja tämän tyttären kanssa yhdessä. Tarkoituksena saada näistä poikasia. Halipoika asui myös Diivan kanssa yhdessä ja nämä erotin toisistaa kun Diivan masu oli todella iso. Ikäväkseni huomasin Diivan kuolleen, luulin sen saaneen jo poikueen kun sitä ei nähnyt. Tosin ei poikastenkaan piipitystä kuulunut. Tämä olikin ensimmäinen kasvattini, joka menehtyy kantavana. Diivan poikueet ovat määrällisesti sekä kooltaan olleet isoja.

Friida ja tämän tytär Olematon on onni asuvat tätänykyä Niilo-Tanelin kanssa yhdessä. Niiden yhdistäminen sujui mukavasti totutuksen jälkeen. Niilo osasi ottaa tilanteen hyvinkin rauhallisesti ja päivittäin löydän sen katoksen päältä katselemasta. Liekö syynä naisten ylivalta vai se, että Niilo pitää komentopaikkanaan korkeampaa paikkaa, mistä se voi jaella käskyjä. Vai olisiko kenties niin, että naiset eivät päästä sitä yhteiskämppään asumaan. Kärsivältä nämä eivät suinkaan näytä.

Ja pitkän yksinolon jälkeen VVn Yllätys sai kaveriksiin Mirkku-Martan tyttären. Onpa mukavaa nähdä, miten hyvin ne tulevat toimeen ja nyt ei sitten tarvitse Yllätyksenkään asua yksin.

Tarkoitus olisi myös yhdistää Hokkuspokkus yhdessä tyttärensä Zenaidan kanssa Ulvovan myllärin seuraksi. Tämän jälkeen sitten yksin asuisivat VVn Daniel, VVn Yötönyö, sekä veljekset Lieveilmiö ja Liekehtivä liekinvarsi. Muistinkohan nimet nyt oikein. Joten aika monta terraa menee näiden yksinasujien mukaan.

Poikasia siis odotellaan neljälle naaraalle jos hyvin käy. Uroksista mukavan kehityksen on tuonut VVn Kulkurin valssi. Tämä poika onkin minulle tärkeä sukupuunsa vuoksi, sillä sen isoisä on ensimmäinen kasvattini VVn Kulkuri. Kulkurin valssi on väriltäänkin hyvä agouti, parhain ja agoutimaisin tähän saakka.